rimakauhun ja kahvintuskan välimaastossa haparoin minäkin: kädet tärisevät, enkä tiedä kummasta enemmän.
Ja voiko tietokoneen edessä potea tyhjän paperin kauhua?
Vintti kirjoitti aamuhetkistä.
Nyt - lasten kesälomalla - on minullakin aamuhetkeni. Hiljaa hiippaillen ja herkkäunisia varoen lirutan aamusumpit mukiini, lusikoin jogurttini, rahkani ja marjani - ja nautin hiljaisuudesta.
Maut maistuvat voimakkaammin. Aika tuntuu kiertyvän verkkaammin kuin kouluaamuissa. On tilaa herätä.
Kouluaamut ovat tohina-aamuja: puuroa sinne ja mehua tänne. Jokaisella on asiaa ja kaikki asiat ovat yhtä tärkeitä. Kun minä pääsen mukini ääreen, ovat muut jo juosseet edelleen: pesemään ja pukemaan.
Silloin aamuhetki on bussissa.
Tai muualla - siellä missä itse voi olla hiljaa.
Koska päivä lähtee käyntiin, niin kuin musiikkikin alkaa - hiljaisuudesta.
Kotipesään palataan puhuen, ajatuksia jakaen, keskustellen.
Illat ovat kohtaamisia varten: silloin pidetään kiinni siitä mitä on, omasta väestä, yhteisöllisyydestä.
*
Olen korkannut virtuaalisen kahvitaukoni! (ja joudun lopettamaan tosielämän kahvitaukoni...muki on tyhjä ja työt kutsuvat!)
Ja heitän haasteen muille mokkamastereille: vie meidät mukanasi tämän kesän parhaalle kahvitauollesi. Missä se oli? Mitä tapahtui? Miksi se oli paras?
Hei hulinaa, kouluaamut ovat kiireisiä. Jos kiire vielä jatkuu töissä, on ihanaa istua oman mukin ääreen hetkeksi nauttimaan kahvista ja kiireettömyydestä. Minä juon kuitenkin teetä. ;)
VastaaPoistaMiun pitää varmaan sanoa, että tämä aamu voi olla se paras.
VastaaPoistaTylsää - eikä totta?
Muttta jokainen uusi aamu on pääsääntöisesti minulle uusi nousu. JOkaiseen lähden tyhjältä pöydältä ja jokaiseen päivään,kuin puhtaaseen paperiin alan kasata asioita.
Elämäntilannekin on sellainen, joka sen vaatii- tai mahdollistaa.
Nyt on tällainen hetki.
Mutta takana on hyvin nukuttu yö, kohtalaisen katkeamaton uni, tunteja riittävästi. Ei särje, ei kolota.
Kahvissa riittävästi terävyyttä, mutta vahvuudesta tuli aikalaisen täydellistä.
Liian vahva kahvi saa vanhan suupielet helposti kurttuun.
Ikkunat ovat olleet yön auki,ja ilma kotona on hyvä. Ikkunoista puskee elokuun yön jäljiltä kosteus, ja lätäköissä näkyy pisaroita. Sataa.
On hiljaista.
On vaan kaunista. On rauhallista.
Pienessä on onni.
On aikaa herätä aamuun, on aikaa kasata oma pää- ja repäistä eilen työpävän jäljiltä kirjoittamani muistilista mukaan työmaalle.
Aikaa valita fillarointiin tuolle kelille natsaavat vaatteet, ja tällä hetkellä tuntuu,että ainoa ongelmani on se, ttä minkävärisen treenipaidan laitan.
Kun maailman ,ja omankin elämän asiat/hankaluudet juuri tällä hetkellä ovat tuon kokoisia, huomaa,että moni on mallillaan.
Toisenlainen täydellinen aamu voisi liittyä kauniiseen miljööseen, ja hitaaseen aamukahviin, jonka juoda istua laiturilla ja upottaen varpaansa järviveteen.
En harmittelisi jos elämässäni olisi mahdollisuuksia sellaisiin aamuihin tulevaisuudessa .
Mutta tätä aamua en vaihtaisi pois.
Haen lisää kahvia!
minun kesäni parhaat:
VastaaPoistatämän viikon sunnuntaina, lenkin jälkeen, oikaisin itseni auringonlämmittämälle kalliolle, suljin silmäni ja kuuntelin lasten leikkejä. Kallio hymisi ikiaikaisuuksiaan, oli lämmin, täysi ja hyvä.
Vaikka ei ollutkaan kahvia :)
Ja aamukahveista paras oli pari viikkoa sitten lasten kanssa hotelliaamiaisella: tuttua tohinaa ja hotellielämän yleellisyyttä yhdessä.